Eilisiltana sitten illastimme Prauhausissa eli Detmoldilaisen panimon ravintolassa. Paikalla olivat vasemmalta lähtien Anna, Frau Schröder, Herr und Frau Muller (umlautit puuttuu), jotka siis kuuluvat saksalais-suomalaisen ystävyysseuran jäsenistöön, Herr Kramer, Lea, minä, Aulikki ja Toni. Saksalais-suomalainen ystävyysseura itseasiassa tarjosi illan juomat! Lämpimät kiitokset! :) Oikein mukava ilta. Puheeksi tuli myös tämä saksalais-suomalainen ystävyysseura, jonka toimintaa on myös Savonlinnassa. Savonlinnan yhdistys tapaa joka kolmas perjantai Majakassa hyvän ruuan merkeissä. Ajateltiin Aulikin kanssa liittyä kerhoon tähän, ja meitähän ei olekaan aivan vähän! Omituisten otusten kerho! ;) Syyskuussa tapaan mahdollisesti uudelleen Frau Mullerin, hän saapuu silloin Savonlinnaan joulumarkkinoille. Rupeaa olemaan tuttuja jo monessa paikassa!
Aamu oli Tonille hiukan hankala.... Onneksi matka taittui muuten ongelmitta ja kaikki oli paljon helpompaa kun alussa kun jopa ymmärti mitä missäkin lukee ja mitä puhuttiin! Loisto juttu. Tähän maisema matkalla Dusseldorfiin... Talot on ihan kun Alfred J. Kwakista! Yks meikän vanhoista lemppareista! :)
Väsynyt mutta onnellinen olo varmaan meillä kaikilla matkaajilla! Kohta laskeudumme Helsinkiin ja valitettavasti tämä on viimeinen postaukseni kaiketi. Mahtava kokemus ja kiva muisto itselle ja toivattavasti myös muut ovat saaneet tästä jotakin irti! Ainakin se on ollut tarkoitus! Kiitän kaikkia blogin lukijoita mielenkiinnosta, päivittäin on ollut kymmeniä lukijoita!
Eilisilta kului todella tiivissä tahdissa kun ravintolasta kiidettiin vielä Lean kanssa Kauflandiin ostamaan juustokakkutarpeita! Vielä illalla päivittelin blogin, tehtiin Lean kanssa käännös mikä tulee siis ystävyyskoulun nettisivuille tai niiden käyttöön, olin sen aikaisemmin jo suomeks luonnostellut, leivottiin juustokakku Augustinumin hoitotiimille ja suihkuunkin ennätin ennen puoltayötä! Frau Piasecki oli muuten luonut elämänsä ekan e-mailin että voidaan pysyä yhteyksissä ja eilen jo hänenkin kanssa skypetettiin! Kiireistä hiukan, mutta kaikki hyvin tärkeää!
Viimeinenkin työpäivä on nyt kunnialla takana! Hirmuisen tunnekuohun vallassa...! Tänään tietysti myös työskentelin mutta lisäksi olin luvannut useammalle asukkaalle käydä jättämässä jäähyväiset vielä henkilökohtaisesti ja oli todella ihana huomata miten uskomaton vaikutus ja merkitys tuolla kaikella oli heille!
Sydämelliset kiitokset Augustinumille mahtavasta ja antoisasta harjoittelusta!
Kiitoksia myös Suomeen koulullemme SAMI:lle vaihdon mahdollistamisesta!
Lisäksi tietysti kiitokset myös FFBK:lle eli saksalaiselle ystävyyskoulullemme harjoittelupaikkojemme ja ystäväperheidemme organisoinnista sekä kaikesta muusta mitä eteemme on tehty!
Loppuun vielä sydämelliset kiitokset isäntäperheillemme ja kaikille uusille ystävillemme Saksassa! Total super Reise! :)
Nyt viiletän kohti Familie Köhlerin kotia ja yritän hirmuisen stressin saattelemana ruveta pakkaamaan....! Käääk..!
Illaksi vielä syömään keskustaan koulun edustajien ja isäntäperheiden kontaktihenkilöiden kanssa. Aamulla sitten seittemän maissa junalla kohti Dusseldorfia.... Lento Helsinkiin lähtee puolitapäivin täkäläistä aikaa... Oikein hyvillä mielin, kun kaikki asiat on saanut hyvin loppuunsaatettua ja matka täyttänyt kaikki sille asetetut odotukset!
Loppuun vielä Anssin pyynnöstä pari sanaa tästä iPadistä, minkä koulu lainasi minulle matkan ajaksi käyttöön. Olen suunnilleen kuukauden tämän kanssa kikkaillut ja todellakin tykästynyt.
Kaikkia toimintoja en tällä osaa tehdä, mutta epäilemättä tällä on lähes samat käyttö- ja hyödyntämismahdollisuudet kuin peruskoneella. Ainut aiheellinen kritiikin paikka on mielestäni se, että USB-liitäntä olisi tarpeen.
Muutoin kaikki on todella kätevää. Tämänkin postauksen olen kirjoittanut bussipysäkillä dösää odotellen ja nyt koko matkan ajan. Nahkakannet suojaa hyvin, mutta toisaalta laite on heti käyttövalmiina vaikka kuvaukseen kun luovuuden puuska iskee. Olenkin innostunut täällä kuvauksesta ensi kertaa kunnolla ja varmaan yli 700 kuvaa on jo otettu...!
Automaattinen nettiin yhistäminen on ihan loistavaa ja tuolla isäntäperheen luonakin oon nauttinut koko ajan itelle mieluisan musiikin kuuntelusta Youtubesta! Jätin tän yheks yöks Tonille kun lähin diskoon niin oli aamulla niin orpo olo kun ei päässyt musan tahtiin touhuamaan!
Lisäksi vielä Skypen käyttö on tän kanssa niin vaivatonta ja kätevää, että en oikein tiedä miten tuun oikeastaan enää toimeen ilman tätä!?! Tai ilman blogia!?! :)
Kiitokset myös iPadin lainasta!
Loppuun sitten Rammstein ja Mutter! ;) Ja Soinnulle äiti sanoo että ei hätiä, äippä on kohta taas kotona! <3
Lopussa kiitos seisoo, olo on tällä hetkellä onnellinen ja haltioitunut! Tänään aamun siis työskentelin normaalisti Frau Wichmannin alaisuudessa ja valmistauduin henkisesti suomalaisen opettajan Frau Tikkasen tuloon. Keskustelimme yhteisesti hoitopalvelun johtajattaren Frau Krohlin kanssa Augustinumin rakenteesta, hoidosta ja konseptista. Ohjelmaan kuului myös muutaman asukkaan luona vierailu ja siellä hoitotoimenpiteet. Mielestäni kaikki sujui loistavasti paremmin kuin osasin kuvitellakaan! Mahtavaa! Olen tällä hetkellä hyvin ylpeä itsestäni ja kaikesta täällä oppimastani!
Arviointi oli myös oikein, oikein loistava! Olen todella tykästynyt Augustinumiin, sen asukkaisiin ja työntekijöihin. Lounastimme sitten loppuun kolmestaan tällä kertaa ihan ravintolan puolella! :)
Kello kolmeksi oli sovittu tutustumiskäynti sairaanhoito-oppilaitokseen, joka myös sijaitsee sairaalan kyljessä. Pari tuntia saimme sielläkin kulumaan keskustellen saksalaisen ja suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutuksen eroista. Oikeastaan kaikki oli hyvin mielenkiintoista ja siihen käsitykseen jäätiin, että työllistyminen myös Saksassa vanhustenhoitoon ja muuhun vastaamaan on kohtalaisen helppoa. Koulutettua ja osaavaa henkilöstöä tarvitaan paljon, koska Saksan väestörakenne on hyvin sama kuin Suomessa.
Illaksi sitten menimme Familie Köhlerin kanssa syömään ikään kuin viimeistä hyvästiksi ravintola Italiaan. On kyllä aika täysi olo vaihteeksi! Olin ostanut jäähyväisiksi ja kiitokseksi perheelle Iittalan ison Kivi-tuikun ja pienet muistot jokaiselle! Nyt illalla on vielä tarkoitus Lean kanssa leipoa juustokakku huomiseksi minulle töihin mukaan kiitokseksi ja jäähyväiseksi kaikille! Frau Krohlin kanssa oli tänään puhetta yhteydessä pysymisestä ja ei ole mahdotonta etteikö töitä voisi kysellä valmistumisen jälkeen!! Super!
Tosi epätodellinen olo kun on enää yksi päivä jäljellä ja yksielämän vaihe jää tänne... Loppuun ehdotankin vanhaa suomalaista musiikkia jälleen eli Kingston Wall ja Waste of time! Bis morgen!
Tänään meillä oli ansaitusti vapaata, koska meidän piti tavata raatihuoneella/kaupungintalolla kaupunginjohtaja, joka nyt tänään sattui valitettavasti estymään. Häntä tuurasi eräs peruskoulun johtajatar. Paikalle oli kutsuttu yhteyshenkilöt ystävyyskoulusta, isäntäperheidemme kontaktihenkilöt, työpaikkojemme edustajat, opettaja meidän koulustamme Aulikki, sekä tietysti minä ja Toni. Tässä siis vasemmalta lähtien Anna, Toni, minä, Lea, Aulikki ja Augustinumin hoitopalvelun johtajatar Frau Krohl.
Paikalla kävi myös kuvaaja, saa nähdä päätykö tarina kenties lehteen...?!
Tapaaminen oli kaikkinensa mukava. Sieltä jatkoimme myöhemmin Tonin ja Aulikin kanssa viimestä kertaa varmaan syömään Cosmo Loungessa. Nyyh.
Viimeisiä ostosia tehden ja jos tuo video nyt toimis (eipä taas toiminut),niin siinä ois hauska pätkä saippuakaupasta, Detmoldilaista käsintehtyä saippuaa kaikissa mahdollisissa tuoksuissa!
Illan vietimme Tonin, Annan ja Annan siskon Alexandran kanssa viimeistä kertaa Saharassa... Toinen kyynel.
Huomenna onkin sitten jännät paikat! Aulikki tulee vierailemaan Augustinumissa ja osallistuu minun arviointikeskusteluun! Lisäksi olen kysynyt kahdelta asukkaalta luvan ja hän saa tulla mukaani katsomaan työskentelyäni! Tänään pomoni Frau Krohl kertoi että toinen rouvista oli siivonnut asuntoaan huolella kun kerran on tärkeitä vieraita tulossa ja kaiken kaikkiaan tärkeä tilaisuus! Aika suloista! Mutta todellakin kaikki ovat täällä todella hellyttäviä ja sydämellisiä olleet!
Kauniita unia ja loppuun vielä Juju ja Hurrikaani! Öitä! ;)
Ajatukset rupeaa enemmän ja enemmän pyörimään myös kotiinpaluun ympärillä. Tietysti kaipaa jo kotiin Soinnun luo ja tapaamaan hyviä ystäviä, mutta myös haikeus valtaa mielen kun kohta on aika monille jäähyväisille. Olen saanut täällä monta hyvää ystävää ja meidät on toivotettu tänne tervetulleeksi kylään muutamaan paikkaan milloin vain. Ehkäpä kesälomalla sitten tulemme tänne uudelleen vierailulle...?!?
Seuraava biisi on omistettu Savonlinnalle eli siis rakkaalle kotikaupungille! Raappana ja biisi Kuollut kaupunki. Nyt onkin sitten melkein koko levy ehditty kuunnella läpi! Miksi niin paljon esim. Raappanaa? Siksi että se on niin peruspositiivista ja saa aina hyvälle mielelle! Miksi aina joku musiikkiehdotus? Miksi ei?! Musiikkihan on yksi loistavimmista ja monipuolisimmista tavoista viestiä ja välittää tunteita. Musiikki on myös tärkeä väline mielenterveyden ylläpitämisen kannalta. Ja lisäksi olen sitä mieltä että ei ole pahasta tutustua välillä johonkin uuteenkin musiikkiin. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta keskustelua olisi kiva herättää! :)
Kaikille ystäville ja tutuille tähän väliin siis Savoon ja muuallekin Suomeen rakkaat terkut, kohta tavataan! :)
Ja sitten viralliseen osuuteen ja sukellamme jälleen Augustinumiin. Tänään siis uuden kolleegan Frau Zikirin kanssa. Hän on minun ikäiseni ja venäläissyntyinen hänkin. Päivän kulku menee kuin itsestään. Työskentelin jälleen itsenäisesti ja asukkaat ovat ottaneet minut niin mukavasti omakseen! Rouva kenen avustajana kävin viime perjantaina siis lääkärissä joutuu menemään vielä eräälle spesialistille ja hän pyysi minua myös sinne mukaansa. Valitettavasti se ei onnistu, koska olemme jo Suomessa takaisin. Silti todella mukava kohteliaisuus. Uskonkin että yksi syy toimeentulemiseen asukkaiden kanssa on luontainen ja aito kohteliaisuus. Olen niinkin vanhanaikainen, että täällä esittäytyessäni ensimmäistä kertaa ja joskus muutenkin saatan jopa niiata osoittaessani kohteliaisuuttani vanhemmilleni. Muutenkin saksalaisuudessa istuu eräänlaiset kohteliaisuussäännöt tiukemmassa kuin suomalaisessa kulttuurissa. Omalla tavallaan se kaikki on hyvin viehättävää. :)
Kuvitelkaa, että vasta tänään löysin Augustinumista myös pienen kaupan josta löytyy pieni valikoima peruselintarvikkeita ja muuta tarpeellista! Lisäksi talon sisällä on oma keltainen postilaatikko, joten viestintäkään ulkomaailmaan ei ole kovin hankalaa. Lisäksi talon alakerrasta löytyy myös uima-allas asukkaiden käyttöön sekä aivan oma fysioterapian vastaanotto. Eilen myös Augustinumissa oltiin juhlittu karnevaaleja! Ehdin aamulla ottaa tämän kuvan paljon kehumani ravintolan ovelta, eiliset koristukset olivat vielä paikoillaan!
Opinko tänään mitään uutta...? Hmmm, pääsin ainakin jakamaan lääkkeitä ja vaikka kauppanimet ovatkin erilaisia on yllättävän paljon hyötyä vaikuttavien aineiden nimien tuntemisesta sekä koulun kautta että myös siittä että olen aikoinaan työskennellyt apteekissa puolisentoista vuotta teknisenä apulaisena. :) Muuten asiat ja hoitokäytännöt menevät aikalailla kuten Suomessakin. Tähän väliin väliin vielä nättiä somistusta, kaikki kukka-asetelmat vaihdetaan viikottain.
Töiden jälkeen nautiskelin rauhallisesta hetkestä keskustassa pieniä jäähyväismuistamisia etsiskellen ja palkiten itseni Latte Macchiatolla mit Karamel! Illaksi minut ja koko muu Köhlerin perhe on kutsuttu erään ystäväperheen luo illalliselle. Rouva on kuulemma loistava kokki ja viimeksi heidän siellä käydessään oli tehnyt viiden ruokalajin illallisen! Ihan niin montaa ei ehkä tarvitse olla!
Tässä kaikki tältä erää, ajatukseni jo osittain kotona elää...! :)
Tänään siis tutustuimme Detmoldin huume- ja terveysneuvontayksikköön. Paikka sijaitsee aivan sairaalan kyljessä mutta erillisessä rakennuksessa. Tässä siis ensin kuva Detmoldin sairaalasta nimeltä Klinikum Lippe, Lippe on siis piirikunta tai aluehallinto mihin Detmold kuuluu. Käytiin sairaalassa sisälläkin, todella nätti ja vasta remontoitu, raikkaat värit ja moderni sisustus.
Sitten varsinaiseen Drogen Beratungin konseptiin. Toimintamalli on hyvin lähellä Suomen A-klinikan toimintaa, mutta joitain eroavaisuuksia toki löytyy.
Eniten Saksassa kuolee tupakan aiheuttamiin tauteihin, toiseksi eniten alkoholin ja lääkkeiden vuoksi ja vasta kolmantena tulee huumausaineiden aiheuttamat kuolemat. Vertailussa oli mukana vain eri päihteiden aiheuttamat kuolemat.
Haastattelemamme työntekijän arvion mukaan n.80% heillä käyvistä asiakkaista käyttää opiaatteja, heroiinia tai metadonia. 15% käyttää kannabista, mutta lisäksi myös opiaattien käyttäjistä n. 80% käyttää myös kannabista. Loput jäljelle jäävät ovat sitten stimulanttien, kuten amfetamiinin väärinkäyttäjiä.
Yksikössä työskentelee kuusi työntekijää, yksi sihteeri ja viisi varsinaista työntekijää, ketkä ottavat asiakkaita vastaan. Koulutukseltaan työntekijät ovat sosiaalityöntekijöitä tai sosiaalipedagogeja. Yksikkö on avoinna kolmena päivänä viikossa ja on niin sanottu matalankynnyksen piste, jonne voi siis tulla ilman ajanvarausta. Lisäksi heidän työhönsä kuuluu myös kouluissa huumausainevalistuksen tekeminen.
Kerran viikossa työntekijöistä muutama jalkautuu tai siis menee pakettiautolla käyttäjien pariin tekemään neuvontayksikköä tutuksi ja mahdollistaa myös käyttäjille käytettyjen ruiskujen vaihdon uusiin. Saman voi tehdä myös yksikön tiloissa sen ollessa auki. Sama systeemihän meillä toimii myös Suomessa eli isommissa kaupungeissa toimii terveysneuvontayksiköitä myös joissa voi anonyymisti vaihtaa ruiskut uusiin sekä saada neuvoja ja ohjausta terveyteen liittyvissä asioissa. Mielestäni tämä on tärkeää toimintaa, koska se ehkäisee veriteitse tarttuvien tautien leviämistä suonensisäisesti huumeita käyttävien keskuudessa, sekä suojaa myös muuta väestöä!
Sitten ne muutamat erot mitä esille tuli. Suomessahan opaattikorvaushoito aloitetaan yleensä siihen erikoistuneessa sairaalassa ja lääkityksen voi myöhemmin noutaa paikkakunnasta riippuen joko terveyskeskuksesta tai A-klinikalta. Mukaan saatava annos vaihtelee asiakkaan osoittaman luottamuksen mukaan eli virtsatesteillä on osoitettava ettei käytä mitään muuta kuin lääkärin määräämiä valmisteita. Jos ilmenee muuta käyttöä, on esimerkiki mahdollista että annos haetaan päivittäin tai jopa lopulta keskeytetään. Täällä asiat etenevät niin, että ensin lähestytään Drogen Beratungia ja siellä tehdään ikään kuin alkukartoitus. Sieltä saa sitten lähetteen lääkärille joka voi määrätä metadoni- tai buprenorfiinikorvaushoidon. Lääkärillä käydään sitten jatkuvasti ja hän on vastuussa virtsakontrollien tekemisestä, mutta on mahdollista että niitä tehdään vain yksikin kuukaudessa.
Yhtäaikaisesti käydään myös Drogen Beratungissa keskustelemassa miten asiat elämässä etenevät, miten lääkitys on auttanut, tarvitaanko muita tukitoimia, onko kiinnostusta myös terapiaan. Mutta siis ensisijaisesti Drogen Beratung on väylä eri vaihtoehtoihin ja tarjoaa keskustelu- ja pohdinta-apua ja pyrkii synnyttämään asiakkaassa muutosajatuksia ja muutospuhetta. Alussa tavoitteita ei saa asettaa liian korkealle vaan pieneenkin edistymiseen on oltava tyytyväinen.
Interferonihoito on myös mahdollista, mutta vasta kun olot ovat vakiintuneet ja käytöstä on tarpeeksi aika kulunut. Myös psyykkisen puolen on oltava stabiloitunut. Päihdepuolella kaksoisdiagnoosit ovat hyvin yleisiä. Kuntoutukseen pääsee myös halutessaan. Ensin tehdään eri paikassa kolmen viikon katko, jolloin suurin osa vieroitusoireista saadaan ohitse. Sitten siirrytään varsinaiseen kuntoutusyksikköön jossa ollaan noin puolisen vuotta. Järjestelyn maksaa sairauskassa, tai siis lainaa siinä toivossa että asiakas kuntoutuisi työkuntoiseksi ja kykenisi sitten myöhemmin maksamaan kuntoutumisen takaisin. Usein niin ei kuitenkaan tapahdu ja jos kuntoutus onnistuu niin usein on edessä myös koulutus ennen kuin työnteko on mahdollista. Mutta onnistumisiakin tapahtuu ja se juuri saa työn tuntumaan mielekkäältä, kertoi meille paikkaa esitellyt mies, nimi ei jäänyt tällä kertaa mieleen. Erittäin mukava mies jokatapauksessa, tässä siis minä ja hän ja vastaanottohuone.
Loppupäiväkin oli oikein kiva, käytiin Tonin kanssa Burger Kingissä ja kevyesti pesee ainakin mäkkärit! Toni kyllä näytti tänään niin kalpeelta et parempi varmaan että potee tautinsa eka pois. Kuumaa juomista, Panadolii ja peiton alle! :)
Noh, minä lähdin sitten jälleen kollegani Barbaran (Frau Piasecki) ja toisen Augustinumissa vain yövuoroa tekevän Erikan kanssa lähikaupunkiin nimeltä Bad Salzuflen. Kaupunki on tunnettu suolakaupunki eli kaupungin alla oleva suolainen vesi on sekä terveellistä että aikoinaan ollut myös tärkeää kauppatavaraa. Tämän ja kaikkien näiden terveysvaikutusten ympärille on kehittynyt oikea hyvinvointi konsepti jälleen. Kaupungissa sijaitsee parantava puisto, josta hyötyvät esim. astmaatikot ja atoopikot ja hyvää se tekee myös muiden hengityselimille ja iholle! Siellä siis on suuret risuista tehdyt seinät tai oikeastaan muurit. Kesällä ylhäältä juoksutetaan tätä maan sisästä pumppattavaa suolavettä läpi koko risumuurin. Pelkästään lähellä istuskelukin jo helpottaa. Tässä siis pala suolamuuria.
Lisäksi ihastelimme keskustaa! Jälleen niin paljon kauniita taloja ja hirvee määrä hyviä kuvia! Tässä jälleen nättiä keskustaa Bad Salzuflenista.
Mutta varsinainen kohteemme oli Vita Sole Therme eli parantavaa suolavettä sisältävä kylpylä- ja saunapaikka! Aijai... Aivan ihana paikka jälleen! Useita eri altaita ja jokaisessa vähän eri ajatus ja tarkoitus. Kello on jo niin paljon että tuon valitettavasti vain yhen lempparin esille! Eli 38 asteinen allas jonka suolavesi oli 12%:sta, mutta vedenalla pystyi kuuntelemaan rauhoittavaa musiikkia! Eli siellä vaan kelluttiin ja lilluttiin ja todellakin pääsi rentoutumaan!
Vielä loppuun vaikeitten asioitten vuoksi ehdotan voimabiisiä eli Raappanan kappale nimeltä Yksinäistä. Eli nouskaa ja loistakaa! :)
Eilisiltana mentiinkin sittenkin Bad Oyenhauseniin jälleen ja siellä paikalliseen diskoon tai yökerhoon. Paikan nimi oli muistaakseni Adiamo. Rakennus oli valtavan iso, vanhan tyylinen kivitalo. Sisustus oli todella eleganttia ja vaikutti todellakin luksuspaikalta. Rakennuksen yhteydessä oli myös hotelli ja laskutuskorteissamme, johon kaikki juotu ja syöty koodataan ja vasta lähtiessä maksetaan, luki mainos "Wo schlafen Sie haute?". Eli missä ajattelitte nukkua tänään. Aika hyvin kelailtu! Sisällä oli myös erikseen pizzapaikka, joten pikkunälkään ei tarvitse edemmäs lähteä. Nyt tiedän mikä on lempicoctailini täällä, Womanizer! Aivan loistava, siinä on tequilaa, coconutcreamia, Grenadinea, Maracujamehua ja kermavaahtoa.
Tänään sitten käytiin perhe Köhlerin eli isäntäperheeni kanssa kaupungilla ostoksilla, currywurstilla ja kahvilassa. Lean toinen sisko Laura oli myös tullut kotona käymään Munsteristä missä hän opiskelee. Erittäin mukava hänkin!
Tässä siis kuuluisat Detmoldin currywurstit ja ranskikset majoneesilla! Lecker!
Tänään illalla lähdetään taas Angeliquen kanssa Villagioon seikkailemaan ja tanssimaan! Tänään suosittelen kuuntelemaan Youtubesta ensimmäistä kertaa jotain muuta kuin suomalaista musiikkia, eli israelilainen setti on kyseessä, Infected mushroom ja biisi nimeltä Artillery! Lisäksi pyydän mummia soittamaan Soinnulle huomenna Youtubesta Munamiehen Pomppufiiliksen! Tässä kaikki tällä erää, rauhallista viikonlopun jatkoa kaikille toivottelee superkeiju! :)
Ritter und Prinzessinnen (sunnuntai 19.02.2012)
Saksassa juhlitaan vuosittain nelisen päivää kestäviä karnevaaleja.
Myös isäntäperheeni tyttö Pauline pukeutuu huomenna merenneidoksi kun
menee kouluun. Isommissa kaupungeissa on huomenna jopa vapaata koska
juhlitaan karnevaaleja. Myös eilen illalla kun oltiin Angeliquen ja
hänen poikakaverin Danielin kanssa Villagiossa, osa oli pukeutunut
karnevaali- tai siis naamiaisasuihin! Karnevaaleihin kuuluu myös omat
erityiset laulut, joita tietysti myös diskossa soitettiin!
Sunnuntain
ohjelmaamme kuului tutustuminen Landesmuseumiin ja siellä opastetulle
kierrokselle. Näyttely kertoi lähistöllä sijaitsevasta Falkenburgin
linnasta, joka oli lähes hautautunut ja metsittynyt ajan kulussa. Linnan
kaivauksista on sittemmin löytynyt paljon säilynyttä esineistöä ja sitä
kautta saatu paljon tietoa elintavoista. Museossa oli hauskaa että
lapset saivat pukeutua linnanhahmoiksi. Kuvassa Pauline, pieni
linnanneito!
Myös
itse piti kokeilla ritarin varusteiden painoa...! :) Päällä on siis
joku painava suojaava liivi, ja metallinen kypärämyssy!
Säilynyttä
ja löydettyä esineistöä oli vaikka kuinka paljon, koruja, astioita,
vyönsolkia, teräaseita ja saksentapaisia jne... Tässä nyt kuitenkin
ruukkuja.
Museosta
suuntasimme kebabrullille ja kohti kotia! Vähän lepäilemään ja huomenna
meillä onkin sitten vapaata koska menemme yhteyshenkilömme Frau
Schröderin kanssa sairaalan yhteydessä toimivaan huumeneuvontayksikköön
tutustumaan. Huomenna sen konseptista lisää.
Tähän loppuun vielä sopisi mielestäni Tekniset ja biisi Kuudan Yo ja taruolentoja kaikille :)
