No niin, mutta sitten jälleen Augustinumiin! Tänään työskentelin vaihteeksi jälleen uuden kolleegan kanssa Frau Piackoskin, nimi saattaa olla väärin kirjotettu, mutta hän siis lähtöisin Puolasta. Hänkään ei puhu kuin saksaa, puolaa ja venäjää, joten saksalla jatkettiin. Erittäin ystävällinen ja puhelias ja hän mielellään selitti minulle niin paljon asioita kuin suinkin mahdollista.
Kielitaidon ja ymmärryksen parannuttua, olen pystynyt kysymään perusteluja ja tutustumaan teoriaan työskentelyn taustalla.
Verensokerin yksikkö siis oli mg%, ja hyvät verensokeriarvot 80-120 mg%. Useiden diabeetikoiden hoitosuunnitelmaan on myös määritelty se että verensokeriarvosta riippuen on valmiiksi eri annostusmahdollisuudet.
Parasta päivässä ja se mikä saa aikaan ihan voittajaolon oli se, että kielitaitoon ja ymmärrykseeni ja asioista selviytymiseeni luotetaan jo niin paljon että minut lähetetään yksin asukkaan luo ja annetaan tehtävä mitä siellä teen. Sisältäen lääkkeiden ottamisen ja antamisen! Ei tietty joka paikkaan, mutta ottaen huomioon, että aloittaessani puhuttiin että en ikinä saisi työskennellä yksin asukkaiden turvallisuuden vuoksi, pidän tätä jo aika suurena saavutuksena ja luottamuksen osoituksena! Ja työskentelen muutenkin arvokkaasti ja ylpeydellä!
Olen myös oppinut nautiskelemaan työpaikkani luontaiseduista, eli neljän tähden ravintolan herkkumenuista! Eilen tilasin porsaanleikettä, perunakroketteja, kukkakaalia ja sienikastiketta, jälkkärinä vaniljacreme vadelmakastikkeella! Tänään nautiskelin häränfilettä, nuudeleita, vihannessysteemiä ja jälkkäriks kahvinmakuista vanukasta tai jotain! Sehr lecker!
Huomenna mennään Angeliquen kanssa yhessä syömään kun minulla on ylimääräisiä kuponkeja! Muu hoitohenkilökunta ei siis käy raflassa syömässä, tai se ei ainakaan kuuluu luontaisesti etuihin. Lounaan jälkeen mennään Augustinumin 9.kerrokseen missä on myös luksuskahvila, joka on kaikille avoin. Sieltä olisi tarkoitus ottaa myös pari kuvaa sekä maisemakuvia! Valittetavasti iPadin kanssa ei oikein voi heilua miten sattuu täällä silloin kuin työskentelee, vaan työ on hoidettava kunnialla.
Duunin jälkeen lähettiin Angeliquen kanssa shoppaileen vajaan tunnin ajomatkan päähän kaupunkiin nimeltä Bad Oeynhausen, ja siellä Werre Parkiin joka on melkeen kun Suomessa IdeaPark, paitsi että paljon enemmän ostettavaa! :)
Ja hyvät mässyt vaihteeks!
Niin ja loppuun vielä, että tämä viikko lienee loistavin tällä reissulla koska on täysikuu ja energiat kohdallaan! Olen saanut täällä yhden sellaisen ihmisen ystäväkseni ketä en ikinä unohda! Ostimmekin Angen kanssa toisillemme muistoksi suojelusenkeliavaimenperät, jossa sanotaan "Ich beschutze Dich, Vergiss mich nicht!" (Suojelen sinua, älä unohda minua!)
Posted using BlogPress from my iPad
Location:Detmold
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti