Die Heimatstadt (Kotikaupunki)

Ajatukset rupeaa enemmän ja enemmän pyörimään myös kotiinpaluun ympärillä. Tietysti kaipaa jo kotiin Soinnun luo ja tapaamaan hyviä ystäviä, mutta myös haikeus valtaa mielen kun kohta on aika monille jäähyväisille. Olen saanut täällä monta hyvää ystävää ja meidät on toivotettu tänne tervetulleeksi kylään muutamaan paikkaan milloin vain. Ehkäpä kesälomalla sitten tulemme tänne uudelleen vierailulle...?!?

Seuraava biisi on omistettu Savonlinnalle eli siis rakkaalle kotikaupungille! Raappana ja biisi Kuollut kaupunki. Nyt onkin sitten melkein koko levy ehditty kuunnella läpi! Miksi niin paljon esim. Raappanaa? Siksi että se on niin peruspositiivista ja saa aina hyvälle mielelle! Miksi aina joku musiikkiehdotus? Miksi ei?! Musiikkihan on yksi loistavimmista ja monipuolisimmista tavoista viestiä ja välittää tunteita. Musiikki on myös tärkeä väline mielenterveyden ylläpitämisen kannalta. Ja lisäksi olen sitä mieltä että ei ole pahasta tutustua välillä johonkin uuteenkin musiikkiin. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta keskustelua olisi kiva herättää! :)
Kaikille ystäville ja tutuille tähän väliin siis Savoon ja muuallekin Suomeen rakkaat terkut, kohta tavataan! :)

Ja sitten viralliseen osuuteen ja sukellamme jälleen Augustinumiin. Tänään siis uuden kolleegan Frau Zikirin kanssa. Hän on minun ikäiseni ja venäläissyntyinen hänkin. Päivän kulku menee kuin itsestään. Työskentelin jälleen itsenäisesti ja asukkaat ovat ottaneet minut niin mukavasti omakseen! Rouva kenen avustajana kävin viime perjantaina siis lääkärissä joutuu menemään vielä eräälle spesialistille ja hän pyysi minua myös sinne mukaansa. Valitettavasti se ei onnistu, koska olemme jo Suomessa takaisin. Silti todella mukava kohteliaisuus. Uskonkin että yksi syy toimeentulemiseen asukkaiden kanssa on luontainen ja aito kohteliaisuus. Olen niinkin vanhanaikainen, että täällä esittäytyessäni ensimmäistä kertaa ja joskus muutenkin saatan jopa niiata osoittaessani kohteliaisuuttani vanhemmilleni. Muutenkin saksalaisuudessa istuu eräänlaiset kohteliaisuussäännöt tiukemmassa kuin suomalaisessa kulttuurissa. Omalla tavallaan se kaikki on hyvin viehättävää. :)



Kuvitelkaa, että vasta tänään löysin Augustinumista myös pienen kaupan josta löytyy pieni valikoima peruselintarvikkeita ja muuta tarpeellista! Lisäksi talon sisällä on oma keltainen postilaatikko, joten viestintäkään ulkomaailmaan ei ole kovin hankalaa. Lisäksi talon alakerrasta löytyy myös uima-allas asukkaiden käyttöön sekä aivan oma fysioterapian vastaanotto. Eilen myös Augustinumissa oltiin juhlittu karnevaaleja! Ehdin aamulla ottaa tämän kuvan paljon kehumani ravintolan ovelta, eiliset koristukset olivat vielä paikoillaan!



Opinko tänään mitään uutta...? Hmmm, pääsin ainakin jakamaan lääkkeitä ja vaikka kauppanimet ovatkin erilaisia on yllättävän paljon hyötyä vaikuttavien aineiden nimien tuntemisesta sekä koulun kautta että myös siittä että olen aikoinaan työskennellyt apteekissa puolisentoista vuotta teknisenä apulaisena. :) Muuten asiat ja hoitokäytännöt menevät aikalailla kuten Suomessakin. Tähän väliin väliin vielä nättiä somistusta, kaikki kukka-asetelmat vaihdetaan viikottain.




Töiden jälkeen nautiskelin rauhallisesta hetkestä keskustassa pieniä jäähyväismuistamisia etsiskellen ja palkiten itseni Latte Macchiatolla mit Karamel! Illaksi minut ja koko muu Köhlerin perhe on kutsuttu erään ystäväperheen luo illalliselle. Rouva on kuulemma loistava kokki ja viimeksi heidän siellä käydessään oli tehnyt viiden ruokalajin illallisen! Ihan niin montaa ei ehkä tarvitse olla!
Tässä kaikki tältä erää, ajatukseni jo osittain kotona elää...! :)


Posted using BlogPress from my iPad

Location:Detmold