tiistai 14. helmikuuta 2012

Ich wunche allen einen schönen Valentinestag! (Toivotan kaikille hyvää ystävänpäivää!)

Aamulla kun heräsin ja menin keittiöön tekemään aamupalaa oli paikallani pieni ystävänpäiväpaketti perheen äidiltä Manuelalta. Todella suloista! Aamulla tein vielä Lealle ranskanletit päähän kun se oli niitä toivonut edellisenä iltana.
Ystävänpäivä sai taas miettimään rakkaitaan ja ystäviään, kaikkea koettua, mutta toisaalta myös menetettyä. Näihin tunnelmiin liitän Jujun biisi Onni. Löytyy Youtubesta ja ei ole liian pitkä kenellekään kuunneltavaksi.



Sitten varsinaiseen asiaan ja tähän päivään Augustinumissa. Käytännössä työskentelin jo koko päivän itsenäisesti, vaikka Frau Bussen vastuulla olin edelleenkin. Kuten myös eilen, tänäänkin meni ylitöiksi, koska kierron pituus on tehtäviin nähden liian lyhyt. Huomenna tämä pitkä vuoro on jaettu kahdeksi, joten aikataulussa olisi mahdollista pysyä myös yksin työskennellessä.

Kaikesta koulussa opitusta on ollut täällä todella suurta hyötyä ja kaikki menee melkein kuin suoraan oppikirjasta. Olen myös miettinyt miten hyvän pohjan sain silti tänne kun edelliset Topit tein vuodeosastolla ja Hopearannan palvelutalossa. Ilman käytännön rutiinin pohjaa tai kielitaitoa ei yksin työskentely olisi ollut mitenkään mahdollista. Vastuullani on nytkin ollut lääkkeiden annostelut, antamiset, pesut, pukemiset, syötöt ja pienemmät avustamiset. Mitään en silti lähde tekemään ellen ole täysin varma, että olen asian oikein ymmärtänyt!
Tänään opettelin heidän tyyliin myös mittaamaan verenpaineen vanhanaikaisella pumpattavalla mittarilla. Tyyli poikkesi koulussa opetetusta siinä että stetoskoopin pää asetetaan suoraan kyynärtaipeeseen ja osittain jopa mansetin alle. Stetoskooppi on korvilla alusta lähtien ja painetta pumpataan suoraan 200 asti. Sitten yhtäjaksoisesti paine lasketaan pois ja vaikkei yläpainetta kuulisikaan, mittari, joka on kiekon näköinen tai siis siinä oleva viisari rupeaa värähtelemään yläpaineen kohdalla. Äänethän kovenevat mitä alemmas mennään. Joten alapaine on helppo huomata äänten kadottua. Itse laskin aluksi pikkuhiljaa, mutta Frau Busse neuvoi, että silloin äänet eivät kuulu helposti ja selvästi. Ja hänen tekniikallaan onnistuin kuin onnistuinkin! :) Saman asianhan voi tehdä monella eri tavalla, eikä ole koskaan turhaa opetella jotain uutta

Sitten vielä hoitosuunnitelmista. Vuodepotilaille on myös kansioihin laitettu juomistavoite tai suunnitelma. Tänään katsomani esimerkki oli että tavoite on 1500ml. Sitten päivittäin juodut nesteet merkataan ja päivän lopuksi summataan. Esimerkkitapauksen päivittäin juodut määrät pyörivät noin 1000ml:n kieppeillä. Kuitenkin asioista ollaan selvillä ja niitä pyritään toteuttamaan parhaan kyvyn mukaan.

Illaksi olen vaihteeksi järjestänyt meikälle ja Tonille vähän ylimääräistä ohjelmaa! :) Eli viime sunnuntaina kun kävimme siellä Hause des Gastesissa musiikkia kuuntelemassa, tilaisuudenhan järjesti saksalais-suomalainen ystävyysseura! Siellä kun puhuimme suomea, tuli luoksemme useampikin ihminen juttelemaan. Eräs nainen oli syntyperäinen suomalainen ja asunut täällä jo 30 vuotta. Hyvin puhui edelleen suomea, mutta hauska aksentti! Noh, hänen tyttärensä opiskelee suomen kieltä. Niinpä meidät kutsuttiin tämän suomea opiskelevan ryhmän tapaamiseen ja heidän kanssaan syömään! Että sellaista! :)

Ystävänpäiväterveiset siis kaikille tasapuolisesti!




- Posted using BlogPress from my iPad
Location:Detmold

3 kommenttia:

  1. Hyvää ystävänpäivää myös sinne!!!!
    Ajatuksia RR:n mittaamisesta. Mietin, miltä tuntuu, jos henkilöllä on matalat paineet ja mansetti pumpataan 200......

    VastaaPoista
  2. Tokihan se puristaa, mutta sinänsä toimenpide sujuu niin nopeasti, ettei ole lainkaan niin tuskallinen pikkuhiljaa hissuttelu. Tämä on toki vain oma mielipiteeni, mutta täytyy sanoa että tosi näpsäkkään se kävi.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista