Eilisiltana sitten illastimme Prauhausissa eli Detmoldilaisen panimon ravintolassa. Paikalla olivat vasemmalta lähtien Anna, Frau Schröder, Herr und Frau Muller (umlautit puuttuu), jotka siis kuuluvat saksalais-suomalaisen ystävyysseuran jäsenistöön, Herr Kramer, Lea, minä, Aulikki ja Toni. Saksalais-suomalainen ystävyysseura itseasiassa tarjosi illan juomat! Lämpimät kiitokset! :) Oikein mukava ilta. Puheeksi tuli myös tämä saksalais-suomalainen ystävyysseura, jonka toimintaa on myös Savonlinnassa. Savonlinnan yhdistys tapaa joka kolmas perjantai Majakassa hyvän ruuan merkeissä. Ajateltiin Aulikin kanssa liittyä kerhoon tähän, ja meitähän ei olekaan aivan vähän! Omituisten otusten kerho! ;) Syyskuussa tapaan mahdollisesti uudelleen Frau Mullerin, hän saapuu silloin Savonlinnaan joulumarkkinoille. Rupeaa olemaan tuttuja jo monessa paikassa!
Aamu oli Tonille hiukan hankala.... Onneksi matka taittui muuten ongelmitta ja kaikki oli paljon helpompaa kun alussa kun jopa ymmärti mitä missäkin lukee ja mitä puhuttiin! Loisto juttu. Tähän maisema matkalla Dusseldorfiin... Talot on ihan kun Alfred J. Kwakista! Yks meikän vanhoista lemppareista! :)
Väsynyt mutta onnellinen olo varmaan meillä kaikilla matkaajilla! Kohta laskeudumme Helsinkiin ja valitettavasti tämä on viimeinen postaukseni kaiketi. Mahtava kokemus ja kiva muisto itselle ja toivattavasti myös muut ovat saaneet tästä jotakin irti! Ainakin se on ollut tarkoitus! Kiitän kaikkia blogin lukijoita mielenkiinnosta, päivittäin on ollut kymmeniä lukijoita!
Eilisilta kului todella tiivissä tahdissa kun ravintolasta kiidettiin vielä Lean kanssa Kauflandiin ostamaan juustokakkutarpeita! Vielä illalla päivittelin blogin, tehtiin Lean kanssa käännös mikä tulee siis ystävyyskoulun nettisivuille tai niiden käyttöön, olin sen aikaisemmin jo suomeks luonnostellut, leivottiin juustokakku Augustinumin hoitotiimille ja suihkuunkin ennätin ennen puoltayötä! Frau Piasecki oli muuten luonut elämänsä ekan e-mailin että voidaan pysyä yhteyksissä ja eilen jo hänenkin kanssa skypetettiin! Kiireistä hiukan, mutta kaikki hyvin tärkeää!
Viimeinenkin työpäivä on nyt kunnialla takana! Hirmuisen tunnekuohun vallassa...! Tänään tietysti myös työskentelin mutta lisäksi olin luvannut useammalle asukkaalle käydä jättämässä jäähyväiset vielä henkilökohtaisesti ja oli todella ihana huomata miten uskomaton vaikutus ja merkitys tuolla kaikella oli heille!
Sydämelliset kiitokset Augustinumille mahtavasta ja antoisasta harjoittelusta!
Kiitoksia myös Suomeen koulullemme SAMI:lle vaihdon mahdollistamisesta!
Lisäksi tietysti kiitokset myös FFBK:lle eli saksalaiselle ystävyyskoulullemme harjoittelupaikkojemme ja ystäväperheidemme organisoinnista sekä kaikesta muusta mitä eteemme on tehty!
Loppuun vielä sydämelliset kiitokset isäntäperheillemme ja kaikille uusille ystävillemme Saksassa! Total super Reise! :)
Nyt viiletän kohti Familie Köhlerin kotia ja yritän hirmuisen stressin saattelemana ruveta pakkaamaan....! Käääk..!
Illaksi vielä syömään keskustaan koulun edustajien ja isäntäperheiden kontaktihenkilöiden kanssa. Aamulla sitten seittemän maissa junalla kohti Dusseldorfia.... Lento Helsinkiin lähtee puolitapäivin täkäläistä aikaa... Oikein hyvillä mielin, kun kaikki asiat on saanut hyvin loppuunsaatettua ja matka täyttänyt kaikki sille asetetut odotukset!
Loppuun vielä Anssin pyynnöstä pari sanaa tästä iPadistä, minkä koulu lainasi minulle matkan ajaksi käyttöön. Olen suunnilleen kuukauden tämän kanssa kikkaillut ja todellakin tykästynyt.
Kaikkia toimintoja en tällä osaa tehdä, mutta epäilemättä tällä on lähes samat käyttö- ja hyödyntämismahdollisuudet kuin peruskoneella. Ainut aiheellinen kritiikin paikka on mielestäni se, että USB-liitäntä olisi tarpeen.
Muutoin kaikki on todella kätevää. Tämänkin postauksen olen kirjoittanut bussipysäkillä dösää odotellen ja nyt koko matkan ajan. Nahkakannet suojaa hyvin, mutta toisaalta laite on heti käyttövalmiina vaikka kuvaukseen kun luovuuden puuska iskee. Olenkin innostunut täällä kuvauksesta ensi kertaa kunnolla ja varmaan yli 700 kuvaa on jo otettu...!
Automaattinen nettiin yhistäminen on ihan loistavaa ja tuolla isäntäperheen luonakin oon nauttinut koko ajan itelle mieluisan musiikin kuuntelusta Youtubesta! Jätin tän yheks yöks Tonille kun lähin diskoon niin oli aamulla niin orpo olo kun ei päässyt musan tahtiin touhuamaan!
Lisäksi vielä Skypen käyttö on tän kanssa niin vaivatonta ja kätevää, että en oikein tiedä miten tuun oikeastaan enää toimeen ilman tätä!?! Tai ilman blogia!?! :)
Kiitokset myös iPadin lainasta!
Loppuun sitten Rammstein ja Mutter! ;) Ja Soinnulle äiti sanoo että ei hätiä, äippä on kohta taas kotona! <3
Lopussa kiitos seisoo, olo on tällä hetkellä onnellinen ja haltioitunut! Tänään aamun siis työskentelin normaalisti Frau Wichmannin alaisuudessa ja valmistauduin henkisesti suomalaisen opettajan Frau Tikkasen tuloon. Keskustelimme yhteisesti hoitopalvelun johtajattaren Frau Krohlin kanssa Augustinumin rakenteesta, hoidosta ja konseptista. Ohjelmaan kuului myös muutaman asukkaan luona vierailu ja siellä hoitotoimenpiteet. Mielestäni kaikki sujui loistavasti paremmin kuin osasin kuvitellakaan! Mahtavaa! Olen tällä hetkellä hyvin ylpeä itsestäni ja kaikesta täällä oppimastani!
Arviointi oli myös oikein, oikein loistava! Olen todella tykästynyt Augustinumiin, sen asukkaisiin ja työntekijöihin. Lounastimme sitten loppuun kolmestaan tällä kertaa ihan ravintolan puolella! :)
Kello kolmeksi oli sovittu tutustumiskäynti sairaanhoito-oppilaitokseen, joka myös sijaitsee sairaalan kyljessä. Pari tuntia saimme sielläkin kulumaan keskustellen saksalaisen ja suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutuksen eroista. Oikeastaan kaikki oli hyvin mielenkiintoista ja siihen käsitykseen jäätiin, että työllistyminen myös Saksassa vanhustenhoitoon ja muuhun vastaamaan on kohtalaisen helppoa. Koulutettua ja osaavaa henkilöstöä tarvitaan paljon, koska Saksan väestörakenne on hyvin sama kuin Suomessa.
Illaksi sitten menimme Familie Köhlerin kanssa syömään ikään kuin viimeistä hyvästiksi ravintola Italiaan. On kyllä aika täysi olo vaihteeksi! Olin ostanut jäähyväisiksi ja kiitokseksi perheelle Iittalan ison Kivi-tuikun ja pienet muistot jokaiselle! Nyt illalla on vielä tarkoitus Lean kanssa leipoa juustokakku huomiseksi minulle töihin mukaan kiitokseksi ja jäähyväiseksi kaikille! Frau Krohlin kanssa oli tänään puhetta yhteydessä pysymisestä ja ei ole mahdotonta etteikö töitä voisi kysellä valmistumisen jälkeen!! Super!
Tosi epätodellinen olo kun on enää yksi päivä jäljellä ja yksielämän vaihe jää tänne... Loppuun ehdotankin vanhaa suomalaista musiikkia jälleen eli Kingston Wall ja Waste of time! Bis morgen!
Tänään meillä oli ansaitusti vapaata, koska meidän piti tavata raatihuoneella/kaupungintalolla kaupunginjohtaja, joka nyt tänään sattui valitettavasti estymään. Häntä tuurasi eräs peruskoulun johtajatar. Paikalle oli kutsuttu yhteyshenkilöt ystävyyskoulusta, isäntäperheidemme kontaktihenkilöt, työpaikkojemme edustajat, opettaja meidän koulustamme Aulikki, sekä tietysti minä ja Toni. Tässä siis vasemmalta lähtien Anna, Toni, minä, Lea, Aulikki ja Augustinumin hoitopalvelun johtajatar Frau Krohl.
Paikalla kävi myös kuvaaja, saa nähdä päätykö tarina kenties lehteen...?!
Tapaaminen oli kaikkinensa mukava. Sieltä jatkoimme myöhemmin Tonin ja Aulikin kanssa viimestä kertaa varmaan syömään Cosmo Loungessa. Nyyh.
Viimeisiä ostosia tehden ja jos tuo video nyt toimis (eipä taas toiminut),niin siinä ois hauska pätkä saippuakaupasta, Detmoldilaista käsintehtyä saippuaa kaikissa mahdollisissa tuoksuissa!
Illan vietimme Tonin, Annan ja Annan siskon Alexandran kanssa viimeistä kertaa Saharassa... Toinen kyynel.
Huomenna onkin sitten jännät paikat! Aulikki tulee vierailemaan Augustinumissa ja osallistuu minun arviointikeskusteluun! Lisäksi olen kysynyt kahdelta asukkaalta luvan ja hän saa tulla mukaani katsomaan työskentelyäni! Tänään pomoni Frau Krohl kertoi että toinen rouvista oli siivonnut asuntoaan huolella kun kerran on tärkeitä vieraita tulossa ja kaiken kaikkiaan tärkeä tilaisuus! Aika suloista! Mutta todellakin kaikki ovat täällä todella hellyttäviä ja sydämellisiä olleet!
Kauniita unia ja loppuun vielä Juju ja Hurrikaani! Öitä! ;)
Ajatukset rupeaa enemmän ja enemmän pyörimään myös kotiinpaluun ympärillä. Tietysti kaipaa jo kotiin Soinnun luo ja tapaamaan hyviä ystäviä, mutta myös haikeus valtaa mielen kun kohta on aika monille jäähyväisille. Olen saanut täällä monta hyvää ystävää ja meidät on toivotettu tänne tervetulleeksi kylään muutamaan paikkaan milloin vain. Ehkäpä kesälomalla sitten tulemme tänne uudelleen vierailulle...?!?
Seuraava biisi on omistettu Savonlinnalle eli siis rakkaalle kotikaupungille! Raappana ja biisi Kuollut kaupunki. Nyt onkin sitten melkein koko levy ehditty kuunnella läpi! Miksi niin paljon esim. Raappanaa? Siksi että se on niin peruspositiivista ja saa aina hyvälle mielelle! Miksi aina joku musiikkiehdotus? Miksi ei?! Musiikkihan on yksi loistavimmista ja monipuolisimmista tavoista viestiä ja välittää tunteita. Musiikki on myös tärkeä väline mielenterveyden ylläpitämisen kannalta. Ja lisäksi olen sitä mieltä että ei ole pahasta tutustua välillä johonkin uuteenkin musiikkiin. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta keskustelua olisi kiva herättää! :)
Kaikille ystäville ja tutuille tähän väliin siis Savoon ja muuallekin Suomeen rakkaat terkut, kohta tavataan! :)
Ja sitten viralliseen osuuteen ja sukellamme jälleen Augustinumiin. Tänään siis uuden kolleegan Frau Zikirin kanssa. Hän on minun ikäiseni ja venäläissyntyinen hänkin. Päivän kulku menee kuin itsestään. Työskentelin jälleen itsenäisesti ja asukkaat ovat ottaneet minut niin mukavasti omakseen! Rouva kenen avustajana kävin viime perjantaina siis lääkärissä joutuu menemään vielä eräälle spesialistille ja hän pyysi minua myös sinne mukaansa. Valitettavasti se ei onnistu, koska olemme jo Suomessa takaisin. Silti todella mukava kohteliaisuus. Uskonkin että yksi syy toimeentulemiseen asukkaiden kanssa on luontainen ja aito kohteliaisuus. Olen niinkin vanhanaikainen, että täällä esittäytyessäni ensimmäistä kertaa ja joskus muutenkin saatan jopa niiata osoittaessani kohteliaisuuttani vanhemmilleni. Muutenkin saksalaisuudessa istuu eräänlaiset kohteliaisuussäännöt tiukemmassa kuin suomalaisessa kulttuurissa. Omalla tavallaan se kaikki on hyvin viehättävää. :)
Kuvitelkaa, että vasta tänään löysin Augustinumista myös pienen kaupan josta löytyy pieni valikoima peruselintarvikkeita ja muuta tarpeellista! Lisäksi talon sisällä on oma keltainen postilaatikko, joten viestintäkään ulkomaailmaan ei ole kovin hankalaa. Lisäksi talon alakerrasta löytyy myös uima-allas asukkaiden käyttöön sekä aivan oma fysioterapian vastaanotto. Eilen myös Augustinumissa oltiin juhlittu karnevaaleja! Ehdin aamulla ottaa tämän kuvan paljon kehumani ravintolan ovelta, eiliset koristukset olivat vielä paikoillaan!
Opinko tänään mitään uutta...? Hmmm, pääsin ainakin jakamaan lääkkeitä ja vaikka kauppanimet ovatkin erilaisia on yllättävän paljon hyötyä vaikuttavien aineiden nimien tuntemisesta sekä koulun kautta että myös siittä että olen aikoinaan työskennellyt apteekissa puolisentoista vuotta teknisenä apulaisena. :) Muuten asiat ja hoitokäytännöt menevät aikalailla kuten Suomessakin. Tähän väliin väliin vielä nättiä somistusta, kaikki kukka-asetelmat vaihdetaan viikottain.
Töiden jälkeen nautiskelin rauhallisesta hetkestä keskustassa pieniä jäähyväismuistamisia etsiskellen ja palkiten itseni Latte Macchiatolla mit Karamel! Illaksi minut ja koko muu Köhlerin perhe on kutsuttu erään ystäväperheen luo illalliselle. Rouva on kuulemma loistava kokki ja viimeksi heidän siellä käydessään oli tehnyt viiden ruokalajin illallisen! Ihan niin montaa ei ehkä tarvitse olla!
Tässä kaikki tältä erää, ajatukseni jo osittain kotona elää...! :)
Tänään siis tutustuimme Detmoldin huume- ja terveysneuvontayksikköön. Paikka sijaitsee aivan sairaalan kyljessä mutta erillisessä rakennuksessa. Tässä siis ensin kuva Detmoldin sairaalasta nimeltä Klinikum Lippe, Lippe on siis piirikunta tai aluehallinto mihin Detmold kuuluu. Käytiin sairaalassa sisälläkin, todella nätti ja vasta remontoitu, raikkaat värit ja moderni sisustus.
Sitten varsinaiseen Drogen Beratungin konseptiin. Toimintamalli on hyvin lähellä Suomen A-klinikan toimintaa, mutta joitain eroavaisuuksia toki löytyy.
Eniten Saksassa kuolee tupakan aiheuttamiin tauteihin, toiseksi eniten alkoholin ja lääkkeiden vuoksi ja vasta kolmantena tulee huumausaineiden aiheuttamat kuolemat. Vertailussa oli mukana vain eri päihteiden aiheuttamat kuolemat.
Haastattelemamme työntekijän arvion mukaan n.80% heillä käyvistä asiakkaista käyttää opiaatteja, heroiinia tai metadonia. 15% käyttää kannabista, mutta lisäksi myös opiaattien käyttäjistä n. 80% käyttää myös kannabista. Loput jäljelle jäävät ovat sitten stimulanttien, kuten amfetamiinin väärinkäyttäjiä.
Yksikössä työskentelee kuusi työntekijää, yksi sihteeri ja viisi varsinaista työntekijää, ketkä ottavat asiakkaita vastaan. Koulutukseltaan työntekijät ovat sosiaalityöntekijöitä tai sosiaalipedagogeja. Yksikkö on avoinna kolmena päivänä viikossa ja on niin sanottu matalankynnyksen piste, jonne voi siis tulla ilman ajanvarausta. Lisäksi heidän työhönsä kuuluu myös kouluissa huumausainevalistuksen tekeminen.
Kerran viikossa työntekijöistä muutama jalkautuu tai siis menee pakettiautolla käyttäjien pariin tekemään neuvontayksikköä tutuksi ja mahdollistaa myös käyttäjille käytettyjen ruiskujen vaihdon uusiin. Saman voi tehdä myös yksikön tiloissa sen ollessa auki. Sama systeemihän meillä toimii myös Suomessa eli isommissa kaupungeissa toimii terveysneuvontayksiköitä myös joissa voi anonyymisti vaihtaa ruiskut uusiin sekä saada neuvoja ja ohjausta terveyteen liittyvissä asioissa. Mielestäni tämä on tärkeää toimintaa, koska se ehkäisee veriteitse tarttuvien tautien leviämistä suonensisäisesti huumeita käyttävien keskuudessa, sekä suojaa myös muuta väestöä!
Sitten ne muutamat erot mitä esille tuli. Suomessahan opaattikorvaushoito aloitetaan yleensä siihen erikoistuneessa sairaalassa ja lääkityksen voi myöhemmin noutaa paikkakunnasta riippuen joko terveyskeskuksesta tai A-klinikalta. Mukaan saatava annos vaihtelee asiakkaan osoittaman luottamuksen mukaan eli virtsatesteillä on osoitettava ettei käytä mitään muuta kuin lääkärin määräämiä valmisteita. Jos ilmenee muuta käyttöä, on esimerkiki mahdollista että annos haetaan päivittäin tai jopa lopulta keskeytetään. Täällä asiat etenevät niin, että ensin lähestytään Drogen Beratungia ja siellä tehdään ikään kuin alkukartoitus. Sieltä saa sitten lähetteen lääkärille joka voi määrätä metadoni- tai buprenorfiinikorvaushoidon. Lääkärillä käydään sitten jatkuvasti ja hän on vastuussa virtsakontrollien tekemisestä, mutta on mahdollista että niitä tehdään vain yksikin kuukaudessa.
Yhtäaikaisesti käydään myös Drogen Beratungissa keskustelemassa miten asiat elämässä etenevät, miten lääkitys on auttanut, tarvitaanko muita tukitoimia, onko kiinnostusta myös terapiaan. Mutta siis ensisijaisesti Drogen Beratung on väylä eri vaihtoehtoihin ja tarjoaa keskustelu- ja pohdinta-apua ja pyrkii synnyttämään asiakkaassa muutosajatuksia ja muutospuhetta. Alussa tavoitteita ei saa asettaa liian korkealle vaan pieneenkin edistymiseen on oltava tyytyväinen.
Interferonihoito on myös mahdollista, mutta vasta kun olot ovat vakiintuneet ja käytöstä on tarpeeksi aika kulunut. Myös psyykkisen puolen on oltava stabiloitunut. Päihdepuolella kaksoisdiagnoosit ovat hyvin yleisiä. Kuntoutukseen pääsee myös halutessaan. Ensin tehdään eri paikassa kolmen viikon katko, jolloin suurin osa vieroitusoireista saadaan ohitse. Sitten siirrytään varsinaiseen kuntoutusyksikköön jossa ollaan noin puolisen vuotta. Järjestelyn maksaa sairauskassa, tai siis lainaa siinä toivossa että asiakas kuntoutuisi työkuntoiseksi ja kykenisi sitten myöhemmin maksamaan kuntoutumisen takaisin. Usein niin ei kuitenkaan tapahdu ja jos kuntoutus onnistuu niin usein on edessä myös koulutus ennen kuin työnteko on mahdollista. Mutta onnistumisiakin tapahtuu ja se juuri saa työn tuntumaan mielekkäältä, kertoi meille paikkaa esitellyt mies, nimi ei jäänyt tällä kertaa mieleen. Erittäin mukava mies jokatapauksessa, tässä siis minä ja hän ja vastaanottohuone.
Loppupäiväkin oli oikein kiva, käytiin Tonin kanssa Burger Kingissä ja kevyesti pesee ainakin mäkkärit! Toni kyllä näytti tänään niin kalpeelta et parempi varmaan että potee tautinsa eka pois. Kuumaa juomista, Panadolii ja peiton alle! :)
Noh, minä lähdin sitten jälleen kollegani Barbaran (Frau Piasecki) ja toisen Augustinumissa vain yövuoroa tekevän Erikan kanssa lähikaupunkiin nimeltä Bad Salzuflen. Kaupunki on tunnettu suolakaupunki eli kaupungin alla oleva suolainen vesi on sekä terveellistä että aikoinaan ollut myös tärkeää kauppatavaraa. Tämän ja kaikkien näiden terveysvaikutusten ympärille on kehittynyt oikea hyvinvointi konsepti jälleen. Kaupungissa sijaitsee parantava puisto, josta hyötyvät esim. astmaatikot ja atoopikot ja hyvää se tekee myös muiden hengityselimille ja iholle! Siellä siis on suuret risuista tehdyt seinät tai oikeastaan muurit. Kesällä ylhäältä juoksutetaan tätä maan sisästä pumppattavaa suolavettä läpi koko risumuurin. Pelkästään lähellä istuskelukin jo helpottaa. Tässä siis pala suolamuuria.
Lisäksi ihastelimme keskustaa! Jälleen niin paljon kauniita taloja ja hirvee määrä hyviä kuvia! Tässä jälleen nättiä keskustaa Bad Salzuflenista.
Mutta varsinainen kohteemme oli Vita Sole Therme eli parantavaa suolavettä sisältävä kylpylä- ja saunapaikka! Aijai... Aivan ihana paikka jälleen! Useita eri altaita ja jokaisessa vähän eri ajatus ja tarkoitus. Kello on jo niin paljon että tuon valitettavasti vain yhen lempparin esille! Eli 38 asteinen allas jonka suolavesi oli 12%:sta, mutta vedenalla pystyi kuuntelemaan rauhoittavaa musiikkia! Eli siellä vaan kelluttiin ja lilluttiin ja todellakin pääsi rentoutumaan!
Vielä loppuun vaikeitten asioitten vuoksi ehdotan voimabiisiä eli Raappanan kappale nimeltä Yksinäistä. Eli nouskaa ja loistakaa! :)
Eilisiltana mentiinkin sittenkin Bad Oyenhauseniin jälleen ja siellä paikalliseen diskoon tai yökerhoon. Paikan nimi oli muistaakseni Adiamo. Rakennus oli valtavan iso, vanhan tyylinen kivitalo. Sisustus oli todella eleganttia ja vaikutti todellakin luksuspaikalta. Rakennuksen yhteydessä oli myös hotelli ja laskutuskorteissamme, johon kaikki juotu ja syöty koodataan ja vasta lähtiessä maksetaan, luki mainos "Wo schlafen Sie haute?". Eli missä ajattelitte nukkua tänään. Aika hyvin kelailtu! Sisällä oli myös erikseen pizzapaikka, joten pikkunälkään ei tarvitse edemmäs lähteä. Nyt tiedän mikä on lempicoctailini täällä, Womanizer! Aivan loistava, siinä on tequilaa, coconutcreamia, Grenadinea, Maracujamehua ja kermavaahtoa.
Tänään sitten käytiin perhe Köhlerin eli isäntäperheeni kanssa kaupungilla ostoksilla, currywurstilla ja kahvilassa. Lean toinen sisko Laura oli myös tullut kotona käymään Munsteristä missä hän opiskelee. Erittäin mukava hänkin!
Tässä siis kuuluisat Detmoldin currywurstit ja ranskikset majoneesilla! Lecker!
Tänään illalla lähdetään taas Angeliquen kanssa Villagioon seikkailemaan ja tanssimaan! Tänään suosittelen kuuntelemaan Youtubesta ensimmäistä kertaa jotain muuta kuin suomalaista musiikkia, eli israelilainen setti on kyseessä, Infected mushroom ja biisi nimeltä Artillery! Lisäksi pyydän mummia soittamaan Soinnulle huomenna Youtubesta Munamiehen Pomppufiiliksen! Tässä kaikki tällä erää, rauhallista viikonlopun jatkoa kaikille toivottelee superkeiju! :)
Ritter und Prinzessinnen (sunnuntai 19.02.2012)
Saksassa juhlitaan vuosittain nelisen päivää kestäviä karnevaaleja.
Myös isäntäperheeni tyttö Pauline pukeutuu huomenna merenneidoksi kun
menee kouluun. Isommissa kaupungeissa on huomenna jopa vapaata koska
juhlitaan karnevaaleja. Myös eilen illalla kun oltiin Angeliquen ja
hänen poikakaverin Danielin kanssa Villagiossa, osa oli pukeutunut
karnevaali- tai siis naamiaisasuihin! Karnevaaleihin kuuluu myös omat
erityiset laulut, joita tietysti myös diskossa soitettiin!
Sunnuntain
ohjelmaamme kuului tutustuminen Landesmuseumiin ja siellä opastetulle
kierrokselle. Näyttely kertoi lähistöllä sijaitsevasta Falkenburgin
linnasta, joka oli lähes hautautunut ja metsittynyt ajan kulussa. Linnan
kaivauksista on sittemmin löytynyt paljon säilynyttä esineistöä ja sitä
kautta saatu paljon tietoa elintavoista. Museossa oli hauskaa että
lapset saivat pukeutua linnanhahmoiksi. Kuvassa Pauline, pieni
linnanneito!
Myös
itse piti kokeilla ritarin varusteiden painoa...! :) Päällä on siis
joku painava suojaava liivi, ja metallinen kypärämyssy!
Säilynyttä
ja löydettyä esineistöä oli vaikka kuinka paljon, koruja, astioita,
vyönsolkia, teräaseita ja saksentapaisia jne... Tässä nyt kuitenkin
ruukkuja.
Museosta
suuntasimme kebabrullille ja kohti kotia! Vähän lepäilemään ja huomenna
meillä onkin sitten vapaata koska menemme yhteyshenkilömme Frau
Schröderin kanssa sairaalan yhteydessä toimivaan huumeneuvontayksikköön
tutustumaan. Huomenna sen konseptista lisää.
Tähän loppuun vielä sopisi mielestäni Tekniset ja biisi Kuudan Yo ja taruolentoja kaikille :)
Elämä Detmoldissa jatkuu onnellisten tähtien alla! Eilisiltana sitten käytiin Angeliquen kanssa Cosmo Loungessa jälleen syömässä. Tähän asti siellä on ollut minun makuun parhaat pizzat! Otin pizza Indian jossa oli myös currya, aivan loistavaa! Tässä vaihteeksi minä ja Ange!
Aamu Augustinumissa alkoi jälleen loistavasti, työskentelen itsenäisesti ja aika kuluu tosi nopsaan kun tekeminen on kokoajan mielekästä, haastavaa ja palkitsevaa! Se, että tehtävät vaihtelevat paljon on mukavaa vaihtelua!
Aamulla kävin myös erään asukkaan kanssa, joka on pyörätuolissa taxilla kahdestaan lääkärissä. Vaikka rouva tietysti itsekin osaa kertoa mitä siellä sanottiin oli silti aika metkaa, että vastuulleni annettiin myös kertoa mitä lääkäri oli sanonut ja siitäkin selvittiin! Ehkä siksi että lääkärin vastaanoton seinällä oli seuraava teksti: "Der alte Artz spricht lateinisch, der junge Artz spricht englisch. Der gute Artz spricht die Sprache des Patienten." Eli vanha lääkäri puhuu latinaa, nuori lääkäri puhuu englantia. Hyvä lääkäri puhuu potilaiden kieltä tai siis kansan kielellä! :)
Sitten vielä pari lisäystä Augustinumin palveluihin. Talossa työskentelee myös luterilainen pappi jolta saa tarvittaessa sielunhoitoa ja keskusteluseuraa. Hän siis työskentelee vain Augustinumissa ja hän mm.johti aikaisemmin kertomani jäähyväiset. Vieressä sijaitsee myös katolinen kirkko ja kyseisen kirkon pastori tekee myös yhteistyötä Augustinumin kanssa ja tarvittaessa antaa myös sielunhoitoa sitä tarvitseville.
Olin myös tänään mukana kun määrittettiin uusi hoitosuunnitelma kuukauden sairaalassa olleelle asukkaalle. Ongelmat kartoitettiin, sitten luotiin keinot ja kuukauden kuluttua arvioidaan miten konsepti on toiminut vai onko sitä vielä tarpeen tarkentaa tai muuttaa.
Sitten väliin pari mielenkiintoista juttua. Ensinnäkin näkövammaisella oleva puhuva kello. Se on oikeastaan aika kätevä, nappia painamalla puheääni kertoo saksaksi paljonko kello on.
Toiseksi, lääkäri voi täällä erikseen määritellä tarkemmin myös perushoitolinjan. Tällä tarkoitan sitä, että erään vuodepotilaan kohdalla laksatiiveja on käytetty niin runsaasti ja suolen toiminta käytännössä surkastunut. Lisäksi hänellä on tavallista tiukempi peräaukko, ja ilmaa kerääntyy ajoittain mahaan liikaa ja kivuksi asti. Lääkäri on siis määrännyt ja se on myös hoitosuunnitelmaan kirjattu, että hänen oloaan helpotetaan säännöllisesti katetroimalla peräaukosta ylimääräiset ilmat sekä löysä uloste pois. Mahaa pehmennetään päivittäin Movicolilla, mutta siis spontaaniin ulostamiseen tai ilman päästämiseen hän ei kykene.
Sitten vielä hiukan Augustinumin järjestelmästä. Täällä asuminenhan on erittäin arvokasta. Kuukausi vuokra siis vaihteli 1400-3700€ välillä, mutta tänään ymmärsin että tänne muutettaessa on oltava ennakkoon tavallaan käsiraha, 15 000€ josta laskutetaan kuukausittain kulut. Rahat on kuitenkin oltava tallessa ja jos sattuisi niin, että asukas haluaisikin muuttaa muualle tai että hän kuolisi, jäljellä olevat rahat on luonnollisesti palautettava. Tietenkin asuminen ja hoito maksaa myös tuosta eteenpäin.
Jossain tapauksissa voi käydä myös niin, että asukkaalta yksinkertaisesti loppuu rahat. Se ei kuitenkaan merkitse täältä poismuuttoa! Ei ole tarkoituksenmukaista enää viimesinä vuosina joutua muuttamaan pois kotoaan, niinpä on kehitetty erilaisia järjestelmiä. Sairauskassa maksaa osalla siis osa, sosiaaliapu tai -toimisto maksaa myös varattomiksi tulleille loput tai jonkun osan. Lisäksi on kehitetty talon sisäinen turvarahasto. Eli vuosittain pidettävistä myyjäisistä, johon asukkaat myös itse valmistavat käsitöitä ja taidetta myyntiin, menee koko tuotto tuohon rahastoon, jolla maksetaan varattomien täällä asuminen loppuun asti! Mahtavaa yhteisöllisyyttä ja inhimillistä ihmisyyden arvostamista ja kunnioittamista!
Myös tänään minulle sanottiin, että voisin yhtä hyvin jäädä myös heille töihin! Totesin ensin tekeväni koulun valmiiksi, mutta todellakin, miksipä ei työskennellä vuosi tai pari ulkomailla? Saisi kielitaitoaan parannettua hyvän tasolle ja Sointukin oppisi itsestään toisen kielen kun on niin pieni... Hmm.
Lisäksi sanottiin, että tulen yllättävän hyvin asukkaiden kanssa toimeen, on hyvä että tartun töihin oma-aloitteisesti ja pelottomasti, on hyvä että uskallan kysyä paljon, on hyvä että olen jatkuvasti kaikesta kiinnostunut ja on hyvä että varmistan asian jos en ole sitä yksiselitteisesti ymmärtänyt. Oikeastaan on ihan todella haikeat fiilikset, että on enää 3 täyttä työpäivää. Puolet minusta jäisi mielellään tänne, puolet kaipaa jo myös kotiin.... :)
Töiden jälkeen vietin ihanan iltapäivän kollegani Frau Piaseckin kanssa tuliaisia ostellen ja syömässä käyden! Kuvassa keväinen Rosenthal eli tavallaan bussiasema. Kävimme Liebehartzissa tai jotain sinnepäin. Se on siis ravintola, mutta heillä on myös oma panimo. Söin itse hanhenliemicurrykeittoa maustettuna kookoksella ja chillillä! Loistavaa..aijai!! On tullut varmaan viis kiloo painoo lisää kun ruoka on niin hyvää! Juomaksi toivoin tummaa ja makeaa olutta ja tarjoilija ehdotti heidän panimon tummaa Landbieriä ja siihen lisättynä hiukan Cocacolaa, mielenkiintoista mutta aivan loistavaa! Oikeastaan rupeen jo diggaileen näistä paikallisista miksailuista...
Mustia joutseniä keväisessä säässä... Ajatella että viimeviikonloppuna täällä luisteltiin... Illalla vielä Lean kanssa diskoon Bielefeldiin isompaan kaupunkiin...
Tämän illan tunnelma- ja menomusiikiksi suosittelen jälleen jotain outoa suomalaista eli EvsY ja biisi nimeltä Public Tranceport. Pikaisiin! :)
Eilen siis tein ekaa päivää uutta kiertoa ja jo tänään toisena päivänä sain oman listan käteen ja kaiken sain tehdä itsenäisesti! Tietty välillä soitin, että minne seuraavaksi ja niin edelleen, mutta oikein hyvä ote työhön menossa.
Olin myös Frau Wichmannin vastuulla ja hän jo vitsaili asukkaille, että Marjohan voisi hyvin jäädä myös heille töihin! :) Tuntui kivalta.
Vaihdoin tänään myös itse, ilman ketään valvomassa avannepussin. Päivän lopuksi tämä asukas, joka on myös intohimoinen käsityöihminen lahjoitti minulle kiitokseksi ja muistoksi itsetekemänsä korun! Todella liikuttavaa!
Työnteko sujuu hyvän hengen ja huumorin lomassa. Löysimme myös Frau Wichmannin kanssa roskiin menosta erään asukkaan maalaamia öljyväritöitä. Yksi lähti kotiin muistoksi Augustinumista, ihanat värit, eikö?
Augustinumin asuntojen vuokra siis vaihtelee 1400-3700€ välillä. Asia on nyt siis tarkistettu. Lisäksi hoitopalvelut päälle. Usea tosin kuuluu sairausvakuutus- tai työpaikkakassaan, joka maksaa kuluista reilun tonnin.
Talon palveluista vielä hiukan.
Talosta löytyy myös Augustinum-sali, jossa järjestetään konsertteja ja esityksiä. Kaksi musiikkihuonettakin olen nähnyt sekä lehtienlukusalin. Talossa on myös Treffpunkt, eli tapaamispaikka pienryhmille, myös sellaisille jotka eivät kykene itse liikkumaan. Heidät siis tuodaan ja noudetaan paikan päälle ja paikalla on koko ajan yksi hoitaja emännöimässä. Ravintolan kyljessä on myös kabinetti, jossa on mahdollista järjestää syntymäpäiviä tai muita yksityistilaisuuksia. Tämä kuva sieltä. Eilen mennessäni kyseiseen huoneeseen, siellä oli vaaterekkejä koko tila täynnä. Uteliaana kävin vaihteeksi juttelemassa myyjän kanssa ja hän kertoi käyvänsä parisen kertaa vuodessa myymässä vaatteita paikan päällä. Loistavasti otettu siis huomioon myös ne, ketkä eivät jaksa enää kaupunkiin itse ostoksille lähteä.
Tässä oli kaikki tällä erää. Kohta lähden Angeliquen kanssa vielä hiukan keskustaan, joka on ruvennut tuntumaan jo liian tutulta tai siis että tuntee jo keskustan ja sen paikat todella hyvin!
Päivän biisivalintani on tänään Jätkäjätkien kappale Jokainen aamu. Se saa mielen nöyräksi ja olemaan kiitollinen kaikesta mitä on!
Gefällt mir! On siis saksankielinen vastine esim. Facebookkiin eli Tykkään!
Eilisilta oli oikein mukava! Illastimme ravintolassa nimeltä Neuer Krug yhdessä sunnuntaina tapaamamme Birgitin kanssa sekä hänen ystäviensä, jotka kaikki tuntevat toisensa suomen kielen opiskelun kautta. Mukanamme oli myös suomen kursseja vetänyt syntyperäinen suomalainen. Ruoka oli edullista ja maukasta! Kiitos siitä kaikille! Kuvassa siis vasemmalta lähtien Tuulikki, Birgit, Toni, minä, Anja ja Stefan.
Päivän otsake viittaa itseasiassa tapahtumaketjuun, joka alkoi kun yritimme taittaa kotimatkan bussilla. Hyppäsimme bussiin ja bussi normaalistikin pysähtyy juna-asemalla. Sen verran innoissaan höpötimme illasta ja omia juttujamme kauhean naurun saattelemana, ettei kuljettajan kuuluttamasta puheesta saanut selvää. Kohta valot sammutettiin ja bussi lähti kurvaamaan ihan vika suuntaan! Olimme siis ainoat kyydissä eikä kellokaan ollut kuin yhdeksän illalla. Huusin että mitä on meneillään, voimmeko jäädä pois kyydistä?!? "Ette!! Soitan poliisille!!!" Bussi ajoi varikolle ja kuljettaja oli melko vihainen. Pyysin anteeksi ettemme olleet ymmärtäneet aivan kaikkea mitä oli kuulutettu, koska tulemme oikeastaan Suomesta. Siitä sit selvittiin ilman poliiseja, mut kuitenkin aika jännä tilanne! :) Hyh hyh...
Sitten jälleen Augustinumiin! Tein lopulta jälleen uutta kiertoa ja uuden kollegan Frau Wichmannin kanssa. Loistava ja antoisa päivä kaikkinensa! Mukava tavata jälleen uusia asukkaita, joista tosin osa on tuttuja jo eri kierroista. Frau Wichmannista täytyy sanoa jälleen, että ihana miten hän minulle selittää kaiken tietämänsä ja pohjustaa joka tilanteen! Loistavaa ohjausta ja perustelua. Sitten päivän poimintoihin. Pirasetaami on myös Suomessa käytetty lääkeaine. Wikipedian mukaan sillä on hiukan eri käyttöaiheet muualla Euroopassa kuin meillä Suomessa. Wikipedia kertoi sen myös parantavan kognitiivista suorituskykyä, myös terveillä ihmisillä ja ilman huumavaa vaikutusta. Tänään siis törmäsin kyseiseen valmisteeseen, jauheena pussissa ja veteen liuotettavassa muodossa. Ymmärsin, että valmistetta oli määrätty depression ehkäisyyn.
Joka kerroksesta löytyy useasta eri kohdasta asianmukaiset pelastus- ja paloturvallisuussuunnitelmat.
Sitten avanneasiaa! Tutustuin tänään asukkaaseen joka kertoi mielellään omasta kokemuksestaan. Hänellä oli ilmeisesti haavainen paksusuolen tulehdus. Hän laihtui, ulostamisen mukana tuli valtavasti verta ja se oli kivuliasta. Lopulta kaikki korjaantui pysyvällä avanteella. Olen tosi Suomessakin nähnyt avannepotilaita, mutta haluan kertoa asukkaan mielipiteen avannepussien eroista! Suomessa olen törmännyt avanteisiin, missä pitää erikseen pohja kiinnittää ja sitten vasta varsinainen pussi. Vastaavat valmisteet, kokee asukas epävarmoina, epämiellyttävinä ja kaiken kaikkiaan epämukavina. Hän käyttää kalliimpaa valmistetta, joka on joustavaa materiaalia, ihoystävällistä ja mukautuu paremmin. Yksi tälläinen avanne pussi maksaa täällä 1,30€ ja pusseja kuluu päivässä 1-5. Erillistä pohjaa ei tarvitse kiinnittää, vaan pussi on liimauspintoineen yhtenäinen. Seuraavaksi vaihe vaiheelta kyseisen avannepussin vaihto. Epäilemättä näitä löytyy myös Suomesta, mutta kai se on taas se raha mikä ratkaisee....?
Pussin sisällä on pieni pala vessapaperia pitämässä pussia auki, että pussiin tuleva materiaali pääsee esteettä sisään. Pussin irrottaminen on kivutonta, se irtoaa kuten laastari.
Alue puhdistetaan huolella, mutta täysin steriiliä ei tarvitse olla koska kyse on kotioloista. Ympärille suihkutetaan Cavilonia, ihoa suojaavaa ainetta.
Avanneaukon ympärille muotoillaan mehiläisvahasta tai vastaavasta luonnontuotteesta ikäänkuin sinetti suojaamaan ihoärsytykseltä ja ettei ulostetta mene ahtaisiin rakoihin hautumaan. Myös avoimen avanneaukon päälle levitetään geeliä, myös suojaamaan ulosteen aiheuttamalta ihoärsytykseltä.
Lopuksi uusi avannepussi liimataan kohdalleen. Sitä painetaan ja lämmitetään paikoillaan parisen minuuttia että liima tarttuu huolellisesti kiinni. Tähän valmisteeseen kyseinen asukas on ollut erittäin tyytyväinen! Ja olen täällä myös muilla nähnyt käytössä vastaavan.
Tämä riittäköön töistä tällä erää! Tänään sit käytiin Tonin kaa oikein ilolla shoppaileen! Miten on mahollista et kaikki näyttää niin paljon paremmalta täällä?! Ja löydettiin se Cabin Size matkalaukku vieläkin halvemmalla, vaan 16€!
Tämän päivän musiikkisuositukseni on varmaan suurimmalle osalle tuntematonta, mutta suomalaista vaihtoehtomusiikkia kuitenkin! Youtubesta hakuun siis Tekniset ja biisi King Urhea! Yllättäkää itsenne! Intoa ja rohkeutta myös kaikille muille!!!
Aamulla kun heräsin ja menin keittiöön tekemään aamupalaa oli paikallani pieni ystävänpäiväpaketti perheen äidiltä Manuelalta. Todella suloista! Aamulla tein vielä Lealle ranskanletit päähän kun se oli niitä toivonut edellisenä iltana.
Ystävänpäivä sai taas miettimään rakkaitaan ja ystäviään, kaikkea koettua, mutta toisaalta myös menetettyä. Näihin tunnelmiin liitän Jujun biisi Onni. Löytyy Youtubesta ja ei ole liian pitkä kenellekään kuunneltavaksi.
Sitten varsinaiseen asiaan ja tähän päivään Augustinumissa. Käytännössä työskentelin jo koko päivän itsenäisesti, vaikka Frau Bussen vastuulla olin edelleenkin. Kuten myös eilen, tänäänkin meni ylitöiksi, koska kierron pituus on tehtäviin nähden liian lyhyt. Huomenna tämä pitkä vuoro on jaettu kahdeksi, joten aikataulussa olisi mahdollista pysyä myös yksin työskennellessä.
Kaikesta koulussa opitusta on ollut täällä todella suurta hyötyä ja kaikki menee melkein kuin suoraan oppikirjasta. Olen myös miettinyt miten hyvän pohjan sain silti tänne kun edelliset Topit tein vuodeosastolla ja Hopearannan palvelutalossa. Ilman käytännön rutiinin pohjaa tai kielitaitoa ei yksin työskentely olisi ollut mitenkään mahdollista. Vastuullani on nytkin ollut lääkkeiden annostelut, antamiset, pesut, pukemiset, syötöt ja pienemmät avustamiset. Mitään en silti lähde tekemään ellen ole täysin varma, että olen asian oikein ymmärtänyt!
Tänään opettelin heidän tyyliin myös mittaamaan verenpaineen vanhanaikaisella pumpattavalla mittarilla. Tyyli poikkesi koulussa opetetusta siinä että stetoskoopin pää asetetaan suoraan kyynärtaipeeseen ja osittain jopa mansetin alle. Stetoskooppi on korvilla alusta lähtien ja painetta pumpataan suoraan 200 asti. Sitten yhtäjaksoisesti paine lasketaan pois ja vaikkei yläpainetta kuulisikaan, mittari, joka on kiekon näköinen tai siis siinä oleva viisari rupeaa värähtelemään yläpaineen kohdalla. Äänethän kovenevat mitä alemmas mennään. Joten alapaine on helppo huomata äänten kadottua. Itse laskin aluksi pikkuhiljaa, mutta Frau Busse neuvoi, että silloin äänet eivät kuulu helposti ja selvästi. Ja hänen tekniikallaan onnistuin kuin onnistuinkin! :) Saman asianhan voi tehdä monella eri tavalla, eikä ole koskaan turhaa opetella jotain uutta
Sitten vielä hoitosuunnitelmista. Vuodepotilaille on myös kansioihin laitettu juomistavoite tai suunnitelma. Tänään katsomani esimerkki oli että tavoite on 1500ml. Sitten päivittäin juodut nesteet merkataan ja päivän lopuksi summataan. Esimerkkitapauksen päivittäin juodut määrät pyörivät noin 1000ml:n kieppeillä. Kuitenkin asioista ollaan selvillä ja niitä pyritään toteuttamaan parhaan kyvyn mukaan.
Illaksi olen vaihteeksi järjestänyt meikälle ja Tonille vähän ylimääräistä ohjelmaa! :) Eli viime sunnuntaina kun kävimme siellä Hause des Gastesissa musiikkia kuuntelemassa, tilaisuudenhan järjesti saksalais-suomalainen ystävyysseura! Siellä kun puhuimme suomea, tuli luoksemme useampikin ihminen juttelemaan. Eräs nainen oli syntyperäinen suomalainen ja asunut täällä jo 30 vuotta. Hyvin puhui edelleen suomea, mutta hauska aksentti! Noh, hänen tyttärensä opiskelee suomen kieltä. Niinpä meidät kutsuttiin tämän suomea opiskelevan ryhmän tapaamiseen ja heidän kanssaan syömään! Että sellaista! :)
Ystävänpäiväterveiset siis kaikille tasapuolisesti!
Otsake siis viittaa eiliseen käyntiimme Lean kanssa "Eau Le":ssa eli Lemgossa sijaitsevassa uinti- ja saunapaikassa! Aika arvokasta puuhaa, 14€ sisään, mutta paikka kyllä eroaakin palveluiltaan ja tarjonnaltaan Suomen kylpylöistä. Saunoja oli vaikka miten monta, eri lämpötiloja ja ihanan viihtyisiä kaikki! Ulkopihalla oli mm. Meditaatiosauna rauhoittavalla musiikilla ja appelsiinintuoksulla! Mielenkiintoista oli myös että sekä täällä kuten myös Detmoldin pienemmässä AquaLipissä oli "Ruhe Raum":eja eli rauhoittumiseen tarkoitettuja huoneita, jossa on lepotuoleja ja torkkuvilttejä. Porukka ottaakin tosi rennosti ja ilmeisesti nautiskelee vaikka koko päivän täällä, välillä lepäilee, lukee hyvää kirjaa tai sanomalehteä, saunoo, käy uimassa ja nautiskelee bistron antimista! Ulkoallas oli lämmitetty 30-asteiseksi ja jotenkin oli aika satumaista kun vesi höyrysi ja yhtäaikaa satoi lunta! Joka tasatunti tuli yhteen saunaan löylyttäjä. Nainen, joka heitti löylyt ja sitten pyyhkeellä heilutteli lämpimän ilman liikenteeseen! Olin peräti kolmena tasatuntina saunotuksessa ja toisella kerralla rouva saunottaja toi mukanaan tarjottimen kukkurallaan tuoreita tropiikin hedelmiä, ananasta, mangoa, appelsiinia, veriappelsiinia sekä suklaata! Todella taivaallista! Saksalaiset todella ymmärtävät hyvän ja nautintojen päälle! Bistrossa maistelin banaanimehua ja mansikka-"'Molke":a eli jotain pirtelöntyylistä mutta ei kuitenkaan. Älyttömän hyvää ja sopii hyvin löylyjen lomaan! :)
Kylpylätunnelmista vaihdankin sitten sujuvasti muutamaan Augustinumin käytäntöön. Ensin pesulapuista. Koska paikka on kodinomainen ja asunnot siis yksityisiä ja vuokrattuja ei ole tarkoituksenmukaista käyttää kertakäyttöpesulappuja kaikkiin pesuihin. Myös täällä on käytössä froteiset pesukintaat eli toinen yläosan pesuun ja toinen alapesuun. Myös kuivaamiseen on kaksi pyyhettä, edelleen erikseen yläosalle ja alaosalle. Frooteet on myös "värikoodattu" eli vaaleampi on aina kasvoille ja yläruumiille ja tummempi alapesuun ja jalkoihin. Kerran viikossa vaihdetaan kaikki käytössä olleet tekstiilit sisältäen tietysti myös petivaatteet. Mielestäni tämä on hyvinkin hygienistä ja miellyttävää, sekä asukkaan huomioon ottavaa.
Sitten jälleen Augustinumiin ja tähän päivään! Yöllä maahan oli satanut aavistuksen lunta ja aamulla ehdin jo hätäillä et oon missannu dösän kun se oli peräti vartin myöhässä! Tänään työskentelin jälleen uuden kolleegan kanssa, Frau Bussen. Hän on syntyperältään aito saksalainen. Melko hektinen ja kiireinen päivä ja sain edelleen runsaasti vastuuta ja itsenäistä työskentelyä. Kaikki sujui silti erittäin mukavasti ja lämmittää mieltä!
Kuvassa kolleegoitani. Tuolissa istuu Frau Busse, jonka kanssa siis tänään työskentelin, hänen takanaan Frau Piasecki, jonka kanssa menemme siis perjantaina syömään. Kolmatta työtoveria en valitettavasti muista.
Innostuimme hiukan kuvailemaan, tietysti hoitajien päällikön Frau Krohlin luvalla sekä asukkailta jotka kuvissa esiintyvät on myös lupa kysytty. Syy tähän tempaukseen tänään oli tietysti myös oma blogi, mutta myös vaihteeksi uusi projekti eli yhteyshenkilömme Herr Kramer täkäläisestä ammattikoulusta pyysi meitä kirjoittamaan kokemuksistamme täällä sekä ottamaan myös joitain kuvia. Kertomus tulee sitten kuvineen koulun nettisivuille! Luonnollisesti suostuimme! :)
Tässä mittaan rouvan verensokeria korvan lehdestä. Siksi että hänen kohdalla korvassa on parempi verenkierto kuin sormenpäässä.
Ja tässä annan subkutaanisen insuliinipistoksen.
Tässä kaikki tältä erää, nyt lähdemme sitten Tonin kanssa Kauflandiin eli läheiseen supermarkettiin! Siellä muuten myydään Cabin Size vedettävää matkalaukkua lentokoneen käsimatkatavaroihin vain 30€! Sen verran on tullut jo ostoksia tehtyä ja muutenkin matkakärpänen on jo tainnut päästä pahasti puraiseen!! ;) Bis morgen!
Erittäin onnistunut ilta eilen. Ensin oltiin Annan luona ja syötiin Annan tekemiä herkullisia ruokia! Annan neljä siskoa ja yksi ystävä poikakavereineen oli seurassamme. Eikä se Villagiokaan hullumpi paikka ollut!
Pari tarkennusta tähän väliin ennenkuin varsinaiseen asiaan. Todennäköisesti kuulin väärin paljonko pienin vuokra Augustinumissa on. Luultavasti se on enemmän, selvitän asian. Toiseksi tarkennus luisteluintoon liittyen. Tänä talvena on ollut ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen tarpeeksi kylmä, että luistelupaikka linnan vesivalleilla on pystytty aukeisemaan tai siis että se on yleensäkään jäätynyt. Paikka kuhisee kansaa!
Sitten varsinaiseen ohjelmaan. Tänään ohjelmassamme oli suomalaisen kansanmusiikkia soittavan ryhmän Haaga Folk Machinen keikka Hause des Gastesissa. Tapahtuman järjesti saksalais-suomalainen ystävyysseura. Talon huoneet oli nimetty ystävyyskaupunkien nimillä ja löytyihän sieltä myös Savonlinna-huone myös! :)
Sitten varsinaiseen keikkaan! Todella loistavaa ja svengaavaa...! Päivän biisi- tai musiikkisuositukseni onkin siis Haaga Folk Machinea, jota löytyy heidän Facebook-sivuiltaan! Erittäin rentoa ja vaihtelevaa, suosittelen!
Kitarassa Anssi, viulussa Tero mutta koskettimien soittaja pääsi valitettavasti unohtumaan. Pahoitteluni. Anssi kertoi olevansa lähtöisin Kaustisilta. Noh, enpä taas malttanut olla kysymättä väliajalla, että tunteeko kummejani Marjoa ja Erkkiä sieltä. Ja kyllä tuntee! Itse asiassa jos oikein muistan niin Anssin pikkusisko on seurustellut perheen pojan Villen kanssa! Uskomatonta, eikö totta!? Lähetin Anssin matkaan perheelle lyhyen tervehdyksen ja tän nettiblogin osotteen! Hauska yllätys...!
Sitten käytiin vaihteeks ulkona pizzalla ja taas uudessa paikkaan ja nyt just irrotaan Lean kanssa ja lähdetään viettämään jälleen rentoa sunnuntai-iltaa Lemgon kaupungin uimahalliin ja saunapaikkaan! Se on kuulemma parempi kuin paikallinen Saunalandia missä jo käytiin!
Lopettelen näihin kauniisiin maisemiin Detmoldin keskustasta ja toivottelen kaikille oikein hyvää uutta alkavaa viikkoa! Bis Gleich!
Mukavasti lähteny viikonloppu käyntiin. Eilen oltiin Lean kanssa parilla parissa pubissa. Tultiin kuitenkin jo puoliltaöin takaisin kun sen verran väsytti duuniviikon jälkeen. Tänä aamuna sitten lähettiin taas käymään FFB-Collegessa eli paikallisessa ammattikoulussa, ystävyyskoulussamme. Tänään siellä oli uusien opiskelijoiden ilmoittautuminen tai siis jonkinlaiset avoimet ovet. Tapasimme siellä yhteyshenkilömme Frau Schröderin ja Herr Kramerin. Koulu on paljon isompi kuin meidän ja siellä parhaillaan remontti meneilään, mutta erittäin nykyaikaiset ja hienot tilat ja välineet! Päästiin Tonin kanssa itekkin leikkimään harjoitusaulalla!
Kävimme myös konditoriaopiskeljoiden ja tarjoilijaopiskelijoiden harjoittelupaikassa. Aika hienot tilat! Herr Kramer tarjosi herkut tällä kertaa. :)
Sitten se pieni maailma. Törmäsin käytävillä Augustinumissa tapaamaani tarjoilijaharjoittelijaan, joka oli myös pyrkimässä kouluun. Herr Kramer esitteli meille lähes koko koulun tilat ja kävimme keskeyttämässä lauantaina opiskelevien ryhmien tunteja ja esittäytymässä ja tutustumassa. Erääseen luokkaan mentyämme eräs mies sanoi, minä tunnen jo hänet! Menin ihan hämilleen ja kysyin mistä tunnemme, kunnes muistin kasvot! Koko luokka nauroi! Sama mies oli auttanut minua toisena päivänä täällä lähellä olevassa Lidlissä, kun yritin ostaa saksalaista Prepaidia! Todella hauska yhteensattuma!
Sitten jatkettiin keskustaan! Kuvassa teatteri. Hermannin patsaan toinen jalka on siis tuotu keskustaan.
Detmoldissa on myös ihan oikea linna, jossa asuu edelleen ihan oikea prinssin vaimoineen, n.80-kymppinen pari! Puolet linnasta on heidän käytössään ja puolet avoinna yleisölle. Linnaa kiertää toisella puolella myös vesivallit, jotka ovat tällä hetkellä jäässä ja ihmiset ottavat harvinaisesta tilaisuudesta kaiken irti ja paikka kuhisee luistelijoita!
Käytiin italialaisessa ravintolassa syömässä ja vähän ostoksilla. Kävin myös Lean ja muun isäntäperheen kanssa luistelemassa! Montakohan vuotta viimekerrasta on?! Oikealta Lea, äiti Manuela, pikkusisko Pauline ja Paulinen kavereita.
Tänään kokeilemme Lean, Annan eli Tonin isäntäperheen ja heidän kavereidensa kanssa kaupungin ainutta diskoa, jota kukaan ei suosittele. Mutta mieleni tekee kovasti päästä jo tanssimaan eli eiköhän tuo kelpaa! Villagio (paikan nimi), here we come!!!! ;)
Olen ajatellut perustaa Suomeen Augustinumin! Siis konseptihan on loistava! Työn määrä vaihtelee sen mukaan paljonko asukkaissa kulloinkin on avustettavia. Poisnukkuneiden tilalle siis muuttaa hyväkuntoisia ja hoitopalveluiden tarvitsijoiden määrä voi vaihdella kausittain paljonkin. Silloin kun työtä ei riitä koko hoitoväelle, he voivat halutessaan työskennellä myös muissa Augustinumeissa täällä Saksassa.
Pienimmän asunnon kuukausivuokra on 1070€, isomman tietysti enemmän ja hoito- ja avustuspalveluista laskutetaan tietysti vielä sitten sopivasti lisää. Vaikka raha valitettavasti usein ratkaiseekin, niin tämä on juuri sellainen paikka minkä itselleen ja lähimmäisilleen vanhuudenpäivinä soisi.
Talon asukkaat ovat siis kaikki hienoa ja varakasta väkeä ja nähneet paljon elämässään maailmaa. On ihailtava näitä vanhoja rouvia, jotka jaksavat iästään huolimatta olla tinkimättä tyylikkyydestään ja naisellisuudestaan! Todella monet käyttävät tukisukkia, -sukkahousuja, perussukkahousuja, bodeja ja jopa peruukkea vaikka omaakin tukkaa vielä olisi. Ja muutenkin voisi kyllä sanoa, että suurimmalla osalla on aika hyvä maku! :)
Tänään siis jälleen Frau Koopin kanssa, jonka kanssa myös viime tiistai. Edelleen hyvä vire jatkuu ja muutenkin fiilikset todella korkealla! Lopulta koitti Feierabend niinkuin täällä työpäivän loppumista nimitetään ja alkoi siis odotettu viikonloppu jälleen!
Ajatella, että koko reissu on jo melkein puolivälissä! Ajan kulumiseen on jo ruvennut täällä liiaksi tottumaan ja tuntuu että aika rientää liian nopeasti!
Nyt on vain otettava kaikki irti mitä vastaan tulee! Tähän ajatukseen liittyen voikin sitten kiinnostuneet jälleen kuunnella Youtubesta Raappanaa ja biisin Aikasin heräämistä. :)
Duunin jälkeen lähdinkin sitten vähän köpöttelemään bussireittiä pitkin, kun kerran on niin komea sää ja ikustamaan itelleni nämä hyvät muistot ja kauniit maisemat!
Tosi makeita nää talot täällä....
Jotenkin vaan niin superhyvä fiilis ja kaunis päivä! Täällä on jotenkin oppinut elämään vielä paremmin hetkessä ja tekemään jokapäivä jotakin itselle mieleistä! Mikä voisi olla tärkeämpää?!?
Tuo kartano tai kummituslinna näkyy dösästä, piti nyt sitten hiiparoida ihan lähelle kurkisteleen! Tontilla oli myös tuollainen mainio vartiotorni tai lastenleikkipaikka... Mitä mieltä olette?
Lopettelen tällä kertaa vihreisiin ja turvallisiin ajatuksiin luonnonsuojelualueen merkeissä.... Toivottelen kaikille oikein erinomaista viikonloppua ja tehkää itsenne ja läheisenne jotenkin iloiseksi, se kantaa hedelmää ja synnyttää lisää hyvää!
